Syyskauden aloitus ja ensimmäiset retket

"Lähtekäämme metsään, metsään, metsään..."

Metsässä etsimme yhdessä KIM-leikkiin metsän esineitä. Käpy oli yksi niistä.

Syyskausi on Pyhän päiväkodissa alkanut. Melkein kaikki lapset ovat jo paikalla päivittäin ja kaikenlaista mukavaa puuhaa on suunniteltu tuleville viikoille. Eilen pääsimme ensimmäiselle metsäretkelle läheiseen metsikköön, missä on jo vuosia sijainnut Pajunkissan ryhmän oma "metsäpalsta". Lapsille tie oli tuttu ja metsän sääntöjäkin muisteltiin heti alkuun. Ei meluta liikaa, jotta eläimet eivät pelästy. Ei riivitä elävistä puista oksia tai lehtiä. Ei mennä niin kauas, että aikuinen ei näy.

Tuttu metsä yllätti; löytyi myrskyssä kaatunut puu.

Keräsimme KIM-leikkiä varten metsän esineitä. Löysimme kävyn, kiven, erilaisia lehtiä, naavaa kaatuneesta puusta, kepin, havun, kaarnan ja jäkälän, jotka lojuivat maassa. Juttelimme siitäkin, ettei esimerkiksi kaarnaa saa mennä irrottamaan elävän puun kyljestä, mutta sitä voi ottaa maasta, mikäli löytää. Kokoonnuimme leikkimään piiriin. KIM-leikissähän peitetään silmät ja sitten arvataan, mikä esine on otettu piiloon. Lapset olivat tarkkasilmäisiä ja huomasivat tietysti puuttuvan esineen saman tien. :D

Näppäriä lapsia. :)

Mitäs niistä varvuista löytyykään?

 Tietenkin keräsimme myös mustikoita suoraan suuhun. Niitä oli vielä yllättävän paljon pikku metsikössä. Myös vadelmia löytyi. Vertasimme mustikoita ja vadelmia myös lähellä kasvaviin myrkyllisiin kielon- ja oravanmarjoihin ja opettelimme erottamaan ne syötävistä marjoista.
Kotimatkalla saimmekin laittaa tossua toisen eteen, koska ruoka-aika kolkutteli ovella. Omaa päiväkotia oli mukava tiirailla kultaisena keinuvan viljameren ylitse.

Oma päiväkotimme.

Tänään sitten pääsimmekin maamiesseurantalolle jumppailemaan. Leikimme tutustumisleikkejä, joissa opettelimme toistemme nimet oikein perinpohjin. Keksimme omia "rentoja asentoja" ja lauloimme ja leikimme vanhaa perinteistä "kehrätkäämme silkkilankaa"-laulua. Liikuimme tilassa lasten keksimillä erilaisilla tavoilla, leikimme hännännappausleikkiä ja hurjaa noita Pomperipossaa. Siinä "noita" peittelee yhden lapsista viltin alle ja toiset miettivät sitten, kuka viltin alla lymyilee. Lapset nauttivat vauhdikkaista juoksuleikeistä kovasti. Tarkoitus on päästä mamiksen salia käyttämään joka toisena tiistaina, joten tätä hauskaa on tiedossa lisääkin.

Reipasta menoa!